Viikko olisi taas takana ja pitäisi siis kasata yhteen tekemisiä. Ensi viikolla ajattelin yrittää vähän tsempata ja päivitellä blogia tiheämmin, ettei kaikki aina jää sunnuntaille yhteen pitkään jättiläisviestiin. Hommasin itselleni myös kalenterin ruokapäiväkirjaa ajatellen, koska huomasin että olen todella laiska kirjoittamaan muuten ylös syömisiä. Varsinaiseen kalenteriini syömiset eivät mitenkään mahdu työjuttujen lisäksi, joten oma erillinen kalenteri tuntui ihan fiksulle. Pysyvätpähän tiedot hyvin ylhäällä tulevaisuuttakin ajatellen.
Odotin tästä viikosta kieltämättä parempaa treeniviikkoa, mutta keskiviikko ja torstai meni vähän uusiksi. Keskiviikkona salilla oli rajallisesti aikaa keskellä päivää ja tarkoitus olikin mennä tekemään vielä iltalenkki, mutta laiskuus iski. Torstaina tulin pitäneeksi lepopäivän, kun en muistanut ollenkaan että lauantaista tuli lepopäivä joka tapauksessa kirpparijuttujen takia. Aikataulutus kaipaa siis aika paljonkin lisää etukäteissuunnittelua ja siinä pysymistä.
Maanantain treeni kulki aika heikosti, sillä sääret tosiaan kipeytyivät tosi rajusti sunnuntain ulkolenkistä. Säären ulkosyrjää särki kävellessä ihan mielettömästi, mutta juostessa ei sitten tuntunutkaan ollenkaan. Töihin käveleminen treenin jälkeen olikin sitten taas vähän eri juttu. Tiistaina en uskaltautunut lähtemään hallille kipeiden säärien takia vaan päätin vetää vähän erilaisen vetotreenin matolla.
Perjantaihin mennessä jalat olikin sitten jo ihan täysin kunnossa taas. Vedot ei vetäneet jalkoja maitohapoille, mutta palautukset tein kuitenkin kävelemällä rennon hölkyttelyn sijaan. Sekä tässä treenissä, että viime viikon tiistain treenissä olen kiinnittänyt huomiota siihen, että vetoja juostessa tuntuu kuin silmissä sumenisi. En oikein tiedä mistä tämä johtuu enkä muista onko näin ollut aina ennenkin raskaammissa vedoissa, mutta jonkin verran jäi itseä häiritsemään. Silti jäi treenistä kuitenkin sellainen maku suuhun, että enemmänkin olisi voinut itsestään antaa.
Tämänpäiväinen pitkä lenkki lähti käyntiin aika jähmeästi, mutta kahdeksan kilometrin kohdalla alkoi tuntua siltä, että nyt alkaa kulkea ja paikat alkaa olla lämpimänä. Kympin kohdalle tultaessa oli jo sellainen olo, että eihän tätä malta lopettaa ollenkaan ja vauhtikin tuntuu aika hitaalle. Aloinkin miettiä, että mitä jos vetäisi suunnitellun 15km päälle vielä muutaman kilometrin reippaammalla vauhdilla. 14km kohdalla vasen polvi alkoi sitten oireilemaan ja siinä alkoi tuntua pistävää kipua. Halusin silti juosta edes pari reippaampaa kilometriä päälle, ja ensimmäisen reippaamman jälkeen tuntuikin sille että polvi antoi taas vähän paremmin periksi. Matolta pois hypätessä polvi tuntui kuitenkin tosi inhottavalle jonkin aikaa, kunnes kipu sitten meni ohi keskivartaloliikkeitä tehdessä.
Polvet on kuitenkin kipeytyneet muutamana aikaisempanakin kertana vuodenvaihteen jälkeen. Ensimmäisiä lenkkejä tehdessä kipu alkoi tuntua jo neljän kilometrin kohdalla. Vähitellen olen pystynyt juoksemaan pidempiä matkoja ennen kuin polvet ovat alkaneet tuntua. Nyt tilanne oli siis siinä mielessä parempi, että kipu alkoi vasta myöhemmin kuin viime kerralla. Eli eiköhän kyse ole ihan tottumattomuudesta, kun ei polvet tosiaan tunnu kuin sitten lenkin loppuvaiheilla, kun jalat alkaa muutenkin olla jo tosi väsyneet.
ma: matolla 1km kävelyä + 8km juoksua rennosti + jalka- ja käsitreeni
ti: matolla 3km vr + 5x500m/n. 4'/km/500m palautus + 1km vr + keskivartalotreeni
ke: matolla 4km vr + jalka- ja käsilihastreeni
to: lepo
pe: sisäradalla 3km vr + vedot 4'/km: 2x200m/200m + 2x400m/200m + 2x600m/200m + 1x400m/200m + 1x200m kovaa + keskivartalotreeni + 1km vr
la: lepo
su: matolla 15km 6'/km + 2km 5'/km + keskivartalotreeni + illalla tehovenyttelyt
=46km
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti